logo

Marjaniemen malliin

Paikka: Villa Marjaniemi / Ruissalo
Juhlan luonne: Häät
Sää: Mukavan viileä ja sitten taas satoi

Näihin häihin lähdin oikein hyvillä mielin, sillä ehdimme tapaamaan naimisiinmenijät pariin otteeseen ja tuntui, että tulossa on mukavat ja rennot häät muutamin yllätysnumeroin. Myös keikkapaikan sijainti lämmitti sydäntä, Ruissalolla toki aina erityinen paikka sydämessäni, mutta myös alle 20km yöllä kotiin on kiva. Mielenkiinnolla suuntasimme myös tutustumaan yli 150v vanhaan juhlapaikkaan.

Kätevästi ajoitin saapumiseni paikalle niin, että kamat oli jo melkein kannettu sisään. Mielestäni olin ajoissa? Niin tai näin, johtojen virittelyssä ja asettautumisessa suhteellisen ahtaaseen koloon meni kuitenkin vielä hetki, joten en ihan peukaloitani jäänyt pyörittämään. Soundcheckissä ei mennyt kauaa, vanhan puutalon akustiikka oli lempeä meitä kohtaan ja vain pieniä säätöjä tehtiin. Sitten taas vaatteiden vaihtoon ja näyttämään ihmiseltä.

Ahasta, mutta mahduttiin

Alkuun säestimme syömistä duona herkkisosastolla. Mekin pääsimme onneksi syömään ennen pitkää, sillä menu oli mahtavan hyvä ja erityiskiitos myöhemmin tarjotulle hääkakulle! Tositoimiin päästiin, kun tanssisetti aloitettiin häävalssilla. Se muuten ainakin itseä jännittää aina hiukan enemmän kuin muu soitto, onhan se jollain lailla illan tähtihetki. Siitä sitten jatkettiin pienin hengähdystauoin illan pimeyteen. Morsiuspari pitäytyi suunnitelmissa ja yllätti (ei tosin meitä, koska yhteisharjoituksia pidettiin Raision perukoilla) omin musaesityksin, mihin aina kyllä kannustan. Aivan tuo erityistä taikaa tunnelmaan, kun on jotain itse tehtyä mukana. Minut on tosin aivopesty jo pienestä pitäen siihen, että juhla kuin juhla, musaesityksiä on oltava. Olisi sitä voinut huonompiakin oppeja saada.

Takahuoneharjoituksia

Nyt jänskättää

Ei ollut onneksi meno kuin J. Karjalaisen biisissä, vaan kaikki juhlijat olivat hyvin pitkälti hengissä ja tavalliseen tapaan iltaa kohden vähäinenkin kankeus katosi. Illan aikana tuli sydäntälämmittävää palautetta, eniten lämmitti kun itselle tärkeän biisin tulkinta oli saanut [suora lainaus] rakastumaan meihin. Enempää en kehu! Niin se vaan taas meni, että kaksi vinppaa settiä oli aikamoista menoa, porukka oli ihanasti mukana ja siitä innostuneena itsekin sai ison vaihteen päälle. Se on vuorovaikutusta se. Ja kiitosta vaan myös hyvien biisien hyville tekijöille, tietysti.

Jouduimme jälleen kerran kieltäytymään kutsuista jatkoille, sillä ainakin kahdella meistä soi nahkavekkari kukonlaulun aikaan ja lopuilla vaan alkaa ikä jo painaa. 😉 Kamat kasaan ja unille! Ja taas oli pitsaa jääkaapissa odottamassa! Tuoreelle hääparille pikku elämänohje; kun pidät huolta, että siipalla on maha täynnä, käy kaikki paljon kauniimmin.

  * Anna *
  0 COMMENTS
Yleinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Etsi

Arkisto